Onko markkinoilla kupla ja miksi myös asuntovelallisen kannattaa varautua pahimpaan

Eri uutistalot ja -mediat rummuttavat kiihtyvällä tahdilla markkinoiden kuplasta. Mitä tällä pelätyllä kuplalla sitten oikein tarkoitetaan?

Yhdysvaltain markkinoilta globaaliksi kaaokseksi levinneestä subprime-kriisistä toipuneet markkinat ovat nousseet kiihtyvällä tahdilla ylöspäin, ja ammattilaiset pelkäävät, että markkinat ylikuumenevat ja lopulta romahtavat. Esimerkiksi Helsingin pörssin OMX Helsinki 25 -indeksi on noussut maaliskuun 2009 lukemista lähes 300 prosenttia. Myös Yhdysvaltain markkinoiden 500 suurinta yhtiötä seuraava S&P 500 -indeksi on noussut samoista maaliskuun 2009 lukemista lähes nelinkertaiseksi. Ei olekaan vaikeaa sanoa, että kurssilasku seuraavien vuosien aikana on todennäköisempää kuin kurssien nousu.

Osinkokupla – luotetaanko osinkoaristokraatteihin liikaa?

Osinkoaristokraatit ovat vakavaraisia, perinteikkäitä yrityksiä, jotka ovat maksaneet osakkeenomistajilleen jo vuosikausien ajan tasaista osinkoa. Tunnetuimpia osinkoaristokraatteja ovat esimerkiksi Coca Cola ja Walmart. Suomen markkinoilla osinkoaristokraateiksi voitaisiin lukea esimerkiksi Kone, Sampo ja Amer Sports.

Myös energiayhtiö Fortum räväytti hiljattain maksamalla yli seitsemän prosentin osingon osakkeenomistajilleen, 1,10 euroa per osake. Tämä aiheutti kuitenkin sen, että kurssi romahti osingon irtoamispäivänä enemmän kuin osingon verran – yli kymmenen prosenttia. Tästä päästäänkin korkeiden osinkojen kolikon kääntöpuoleen: korkea osinko on aina yhtiön investoinneista pois. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että jos yhtiö maksaa 5 prosentin osingon, sen kurssin pitäisi pudota samalla hetkellä viisi prosenttia – yhtiöltähän katoaa tämän verran varallisuutta ja potentiaalista investointivarallisuutta.

Nollakorot ovat ruokkineet osakeostoja

 Viitekorot ovat olleet jo pitkään miinuksella, mikä on tarkoittanut sitä, että lainarahan hinta on pysynyt pohjalukemissa jo vuosikausien ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi asuntolainoilla ei ole ollut hinnoissaan lainkaan viitekorkoa, vaan asuntovelalliset ovat maksaneet ainoastaan pankin prime-korkoa, joka on yleensä n. 0,5-1,2 prosenttia. Jo vuosikausien ajan on siis ollut fiksumpaa ottaa lainaa ja sijoittaa se pörssiin, sillä pörssi tuottaa pitkällä juoksulla keskimäärin noin 6-8 prosenttia.

Ei tarvitse olla ydinfyysikko tajutakseen, että tässä yhtälössä on jotain mätää – tällainen korkotaso ei voi jatkua ikuisuuksiin asti. Tämä ei ole kuitenkaan hillinnyt sijoittajien ja piensijoittajien innostusta – sijoittamisesta on tullut yhä useamman tavallisen työläisenkin harrastus, mikä on kuitenkin pohjimmiltaan erittäin positiivinen ilmiö. Raha siirtyy näin tehokkaammin kiertoon ja ihmiset saavat konkreettisemman pohjan omalle taloudelleen, kun kaikki raha ei siirry suoraan palkkanauhalta suuhun, vaan osa laitetaan sivuun.

Rationaalinen sijoittaja hajauttaa riskinsä

Jo Warren Buffett totesi, että fiksu sijoittaja sijoittaa vain laatuyhtiöihin ja tarvittaessa joukkovelkakirjoihin. Nyt tilanne on kuitenkin se, että joukkovelkakirjojen korot ovat markkinoiden nollakorkotilanteen takia myös lähes nollissa, eli esimerkiksi valtionlainoille ei saa juurikaan tuottoa. Niinsanotut bond-rahastot eivät tuotakaan tällä hetkellä yhtä paljon kuin esimerkiksi osakerahastot.

On kuitenkin järkevää ajatella pitkällä tähtäimellä: missä kurssit mahtavat olla viiden vuoden päästä? Entä viidentoista vuoden päästä? Paras strategia erityisesti piensijoittajalle on allokoida varojaan esimerkiksi näin:

  • 5 vakavaraisen yhtiön osaketta á 12 % varallisuudesta
  • 20-30 % varallisuudesta erilaisiin korkorahastoihin
  • 10-20 % varallisuudesta käteisenä

Vaikka korkorahastot eivät tuota tällä hetkellä juurikaan, ne ovat markkinoiden romahtaessa säilyttäneet historiallisesti melko hyvin arvonsa, ne toimivat siis eräänlaisena vakuutuksena markkinoiden laskua varten. Tämän lisäksi on fiksua pitää osa varallisuudesta käteisenä – näin voit tehdä halpoja ostoja siinä tilanteessa, jos koet että laatuyhtiön osakkeen arvo on laskenut liikaa suhteessa sen tuottopotentiaaliin. Markkinat eivät toimi aina rationaalisesti, joten piensijoittajallekin voi ilmaantua hyviä sijoituspositioita erilaisissa nopeissa laskuliikkeissä.